Elämää Pirkan Opistossa

Teatteriharrastus antaa avaimia elämään

Taideharrastus antaa mahdollisuuden rikkoa oman pään sisäisiä rajoja. Teatterin tekeminen auttaa keskittymään ja olemaan läsnä tässä ja nyt. Lisäksi se kehittää elävää vuorovaikutusta ja itsetuntemusta. Teatteri tuo esiin sen, mitä elämä on ja millaista on olla ihminen. Se edustaa elämää ja sitä valtavaa ihmiskirjoa, joka maailmassa elää.

- Teatterissa jokainen on hyvä juuri sellaisena kuin on. Itseään ei tarvitse muuttaa, mutta voi rohkeasti kokeilla omia rajojaan ja hypätä toisenlaiseen rooliin, kuvailee teatteritaiteen maisteri, freelancer näyttelijä ja teatteripedagogi Hanna Gibson.

Teatteritaidetta ja pedagogiikkaa
 

Gibson on ammattilainen, joka hallitsee useita teatterin lajeja. Näyttelijänä hän on esiintynyt teattereissa ja televisiotuotannoissa. Ääninäytteleminen kuuluu hänen erityistaitoihinsa; kokemus on karttunut monien lastenohjelmien dubbausten ja äänikirjojen lukutöiden myötä.

Näyttelijän koulutuksen Gibson sai Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokselta, josta hän valmistui teatteritaiteen maisteriksi vuonna 2006.  Valmistumisen jälkeen hän työskenteli Vaasan kaupunginteatterissa ja Tampereen teatterissa ja vuodesta 2011 hän on toiminut freelancerina. Gibson on laajentanut osaamistaan erillisillä opettajan pedagogisilla opinnoilla sekä tanssipedagogiikan perusteilla.  Nyt energinen näyttelijä opiskelee vapaa-ajallaan intuitiiviseksi kehoterapeutiksi.

Pirkan opistossa Gibson on opettanut teatteritaidetta lapsille ja nuorille pari vuotta taiteen perusopetuksen puolella. Nykyisin hän opettaa Pirkan opistossa teatteria kehitysvammaisille aikuisille ja vetää aikuisten viikonloppukursseja sekä toimii tarpeen tullen sijaisena taidekoulussa. 

Teatteri on kivaa
 

Kun Gibson suoritti opettajan pedagogisia opintoja, hän otti yhteyttä Pirkan opistoon. Opistolla tarvittiin tuntiopettajaa, ja niinpä Gibson pääsi taidekouluun Pirkkalaan opettamaan teatteritaidetta.

- Lasten ja nuorten kanssa voi aikuinenkin heti hypätä leikin ja mielikuvituksen maailmaan. Tunnille mennessä minulla on suunnitelma siitä, mitä sillä kertaa tehdään, mutta tunnin loputtua saatan huomata, että mielikuvituslaukka johti ihan muualle.

Opettaminen palkitsee ja opettaa myös pedagogia. Parhaimmillaan lapset ja nuoret toimivat opettajina niin toisilleen kuin opettajalle. Varsinkin lapset innostuvat helposti ja innostavat toisiaan.

- Teatteri sopii harrastukseksi, jos se yhtään kiinnostaa. Lapselle voi antaa kokeilemisen mahdollisuuden, sillä kaikilla lapsilla on mielikuvitusta. Teatterista ei tarvitse tulla ammattia – se antaa harrastuksena lisää energiaa ja opettaa heittäytymistä ja avoimuutta.

Luottamus on kaiken perusta
 

Tunneilla tehdään muun muassa harjoituksia, joissa pitää keskittyä ja olla läsnä. Teatterin tekeminen antaa hengähdystauon kaikesta muusta, esimerkiksi alati huomiota vaativasta sosiaalisesta mediasta.

Opettajan tehtävänä on luoda luottamuksellinen suhde ryhmän jäseniin. Luottamuksen myötä vuorovaikutus toimii ja jokainen voi olla oma itsensä.

- Opettamisen juju on siinä, että myös opettaja osaa olla läsnä hetkessä ja siten edesauttaa aitoa vuorovaikutusta. Tykkään tunnustella ryhmää ja sen ilmapiiriä ja sitten mukauttaa opetuksen ryhmälle sopivaksi. Toiset ryhmät lähtevät heti juttuun mukaan ja toisia pitää ensin lämmitellä.

Opetus lähtee liikkeelle perusasioista. Leikin kautta tutkitaan, millaista on työskennellä yksin ja toisaalta ryhmässä. Rooli- ja näyttämötyöskentelyä kokeillaan leikin avulla. Leikki auttaa myös kokemaan, miltä itsestä tuntuu. Pala kerrallaan, kärsivällisesti, edetään kohti teatteriesitystä.

Gibsonille parasta opettamisessa on sen hetken todistaminen, kun ihminen tiputtaa kaikki roolinsa ja kohtaa itsensä.

Tapahtuma voi olla hämmentävä, mullistava tai itkuun herkistävä. Ilmaisun opiskelu ja itsetutkiskelu – miltä minusta tuntuu ja missä tuntuu – auttavat löytämään oman ytimen itsestään. Kun tuntee itsensä, voi alkaa rakentamaan rooliaan siitä, mikä itseä puhuttelee.

- Teatteri antaa rohkeutta kohdata itsensä muissa rooleissa kuin itsenä. Ujo voi olla roolissa ihan erilainen. Rooli antaa turvan, jonka takaa voi olla mitä vain. Luottamus kaveriin on teatterin kulmakivi: jos esimerkiksi harjoituksissa pitää kaatua, tiedät, että kaveri ottaa kiinni.

Sairaalaklovni on kuin tyhjä taulu
 

Gibson on toiminut sairaalaklovnina Tampereen yliopistollisessa sairaalassa lastenosastoilla vuodesta 2011 lähtien.

Sairaalaklovneriassa on hyötyä näyttelijän taidoista, mutta eniten se vaatii herkkää intuitiivista läsnäoloa ja kuuntelua. Kun klovni menee lapsen huoneeseen sairaalassa, toimii hän aina lapsen ehdoilla. Klovnilta vaaditaan herkkyyttä ja läsnäolon taitoa, jotta hän voi aloittaa vuorovaikutuksen vaikkapa lapsen lelusta tai jostain kommentista.

- Klovnin pieni punainen nenä antaa sairaalle lapselle luvan leikkiä ja iloita pienen hetken verran. Klovni muuttaa huoneen ilmapiirin ja lapsi voi vähäksi aikaa unohtaa  sairautensa.

teksti: Riitta Jussila

kuvat: Kalle Saarinen