Elämää Pirkan Opistossa

Taideharrastus on elämäneliksiiri

- Taide ja kulttuuri ovat elinehtoja. Itse olen taiteen runsas sekakäyttäjä, sanoo Pirkan opiston suunnittelija- ja kuvataideopettaja Virpi Timonen, jolla on yli 30 vuoden kokemus taiteen tekemisestä, kokemisesta ja opettamisesta.

Taiteen tekeminen on tapa tutkia maailmaa ja omaa suhdetta siihen. Timonen itse veistää kuvia katoavista materiaaleista: lumesta, jäästä ja hiekasta. Vaikka teokset häviävät, jää niistä muistot valokuvina sekä lukuisat kohtaamiset, joita on karttunut esimerkiksi kansainvälisistä kilpailuista.

Timonen nauttii opettamisesta. Se avartaa maailmaa, koska oppilaiden kautta maailma aukeaa eri näkökulmista. On palkitsevaa olla mukana oppilaiden luomisprosesseissa, joissa voi löytyä uutta ja ennalta arvaamatonta: Opettamiseen kuuluu löytämisen riemu. Se on myös rinnalla kulkemista, koska opettaminen antaa mahdollisuuden kohdata ja kuunnella muita.

Laaja kuva- ja mediataiteiden kurssitarjonta

Syntyjään oululainen Timonen on koulutukseltaan taiteen maisteri (TaM), tekstiiliopettaja ja medianomi. Kuvataideopettajan ura on vienyt Pohjanmaalta Pirkanmaalle. Timonen toimi kansalaisopiston opettajana Seinäjoella ja Ilmajoella sekä kahdeksantoista vuotta lehtorina Seinäjoen koulutuskuntayhtymä Sedussa. Ennen Pirkanmaalle muuttoa Timonen veti kolmevuotista Kipinä -hanketta, joka vei Etelä-Pohjanmaalla taidetta ja kulttuuria varhaiskasvatukseen. Hanke huipentui Ihmeen kaunista! -näyttelyyn, jossa oli esillä lasten suunnittelemia töitä.

Pirkan opistossa Timonen on työskennellyt suunnittelijaopettajana reilun kahden vuoden ajan. Suunnittelun lisäksi työhön kuuluu opetus: Hän opettaa neljää kuvataidekoulun ryhmää. Timonen vastaa taiteen perusopetuksen puolella kuvataidekoulun ja mediataidekoulun toiminnasta sekä kansalaisopiston puolella kuvataiteen ja mediataiteen oppiaineista. Suunnittelija seuraa aikaa ja pyrkii toteuttamaan myös uusia opetussisältöjä, kuten kolmiulotteisen mallinnuksen kurssin ensi vuonna.

Pirkan opisto tarjoaa opetusta koko kuvataiteen kentältä; kuvataidekoulujen puolella opetus etenee opetussuunnitelmien mukaan. Kansalaisopiston puolella järjestetään esimerkiksi taideluentoja, galleriakierroksia, akvarellimaalaus-, posliininmaalaus-, ikonimaalaus-, kuvanveisto-, keramiikka- ja piirustuksen kursseja.

Sarjakuvalla on oma ilmaisukieli

- Sarjakuva on jännittävä taiteenlaji, jolla on oma ilmaisukielensä. Se voi sisältää kuvia ja sanoja, joista muodostuu tarina tai uusi näkökulma. Se on oma tekstilajinsa, joka avautuu ja helpottuu, kun siihen tutustuu.

Sarjakuvan lukeminen vaatii kuvanlukutaitoa. Ruutujen määrällä ja koolla on väliä: kuvan koko määräytyy sisällön merkityksen perusteella. Sama pätee puhekupliin: suurin on tärkein. Sarjakuva käyttää arvoperspektiiviä kertomaan, mikä on tärkeää. Tarinassa voi olla monen ruudun sijaan vain yksi ruutu. Siinä voi olla ruutu, jossa on yleisnäkymä – ja seuraavassa ruudussa luupin läpi nähty yksityiskohta. Kuvan muoto voi olla myös jotain muuta kuin ruutu,
vaikkapa kolmio.

Sarjakuvahahmo syntyy harvoin hetkessä. Ensin syntyy idea, jonka jälkeen mietitään, kuinka se toteutetaan. Piirtäminen vaatii teknistä taitoa, mutta lisäksi hahmoa tutkitaan ja se kehittyy pikku hiljaa. Hahmon ilmeitä ja asentoja tarkastellaan, samoin sitä, miltä se näyttää eri kulmista katsottuna tai kolmiulotteisena.

Lasten ja nuorten ääni näkyviin ja kuuluviin

Kirjasto- ja kulttuuritalo Virrassa Nokialla avautui 20.4.2024 Kuplia ja ruutuja -näyttely, jossa on esillä noin 400 lapsen ja nuoren sarjakuva-aiheisia teoksia. Näyttelyn on toteuttanut Pirkan opiston kuvataidekoulu ja mediataidekoulu yhteistyössä Nokian kaupungin hyvinvointi-, vapaa-aika- ja kulttuuripalveluiden kanssa. Projektissa on mukana kymmenen kuvataideopettajaa.

Piirtäjät ovat Vesilahdelta, Nokialta, Lempäälästä ja Pirkkalasta. Nuorimmat tekijät ovat 7-vuotiaita, he ovat aloittaneet kuvataidekoulun vasta viime syksynä. Vanhimmilla, noin 20-vuotiailla, voi olla takanaan jo kymmenen vuoden opinnot kuvataidekoulusta.

- Näyttely on hahmovoittoinen. Kaikki ovat käsin piirrettyjä, mutta osa hahmoista on suurennettu ja painettu painofirmassa. Suurin on kolme metriä korkea, osaa hahmoista voi katsoa sekä edestä että takaa. Näyttely on taidetila Raamissa, mutta se levittäytyy koko kirjastoon.

Timonen toivoo, että näyttely tuo esiin sarjakuvan monet mahdollisuudet. Näyttely on yllätyksellinen, leikkisä ja rohkea. Se leikittelee hahmojen koolla ja mittasuhteilla sekä tuo hahmojen äänet kuuluviin. Se tuo esiin uusia ulottuvuuksia, sillä mukana on kolmiulotteinen sarjakuva ja ruuduista ulos tulleita hahmoja. Katsoja voi kohdata sarjakuvahahmon arvaamattomassa paikassa sekä kuulla sen puhuvan.

Mediataidekoulun oppilaat ovat äänittäneet hahmoille puhetta, jota kirjastossa kuullaan. Hahmot kohtaavat myös toisensa skannatussa kuvakollaasissa. Lisäksi näyttelyssä voi pelata visuaalista lautapeliä, jonka pulmien ratketessa kävijä saa nähdä näyttelyn salaisen teoksen.

Teoksista välittyvät lasten ja nuorten ilot ja surut. Niissä on ronskiutta ja huumoria: aina ei kaiken tarvitse olla viimeisteltyä ja siistiä, vaan voi olla pikkuisen kapinallinen. Taidetta voi tehdä myös pilke silmäkulmassa tai se voi olla hätähuuto esimerkiksi luonnon puolesta. Teoksista näkyvät ihastumiset, hyväksynnän tarve, erilaisuus, läheiset, lemmikkieläimet, harrastukset sekä kuvamaailma, jossa nykyisin elämme.

Avajaisten yhteydessä julkaistaan sarjakuva-aiheinen kirja Kuplia ja ruutuja. Kirja on pedagoginen ja se koostuu usean kirjoittajan artikkeleista, jotka käsittelevät sarjakuvaa eri näkökulmista. Pirkan opiston opettaja Niina Salmelin on kuvittanut kirjan ja kirjoittanut yhden artikkeleista.

Taide kuuluu jokaiselle

Näyttelyn tekeminen on kestänyt vuoden verran. Pienimmätkin oppilaat ovat sinnikkäästi panostaneet töihinsä ja ottaneet vastuuta tekemisestään. Oppilaiden kyvyt ratkaista ongelmia ovat kehittyneet prosessin aikana. Näyttelyssä mukana olo kohottaa lasten ja nuorten itsetuntoa; on arvokasta tulla nähdyksi ja kuulluksi Virran näyttelytilassa.

Parhaimmillaan taiteen harrastaminen jättää hyvät jäljet, joita ei välttämättä heti huomaa. Se antaa jaksamista arkiseen koulunkäyntiin ja työhön.

- Taide ja kulttuuri ovat lääkkeitä, joilla on vain hyviä sivuvaikutuksia. Yliannostusta ei voi tulla, summaa Timonen.

Teksti: Riitta Jussila

Kuvat: Kalle Saarinen