f

 

Blogi Lintu

Lähetä tekstejä julkaistavaksi:

anne.sallinen@nokiankaupunki.fi 

                                                                                                                                                                                               Teos: Roosa Rahkonen

                                                                                                                                                                                

Vain muutaman euron tähden

Monet vanhemman polven opistoaktiivit muistelevat kaiholla aikoja, jolloin kansalaisopistoon pääsi ilmaiseksi tai vain muutaman markan lukukausimaksulla. Noina vapaan sivistystyön kultaisina vuosina opistoliikkeellä oli kansallinen sivistystehtävä erityisesti suomalaisten kielitaidon ja yleissivistyksen kehittäjänä sekä tasa-arvon edistäjänä. Opintopiiri-sanalla oli lähes maaginen kaiku väestön keskuudessa ja kurssipaikan metsästyksestä tuli oma rituaalinsa pitkine jonotuksineen.

Opistotyön tenho ei vuosien varrella ole kadonnut mihinkään ja kansalaisopistoissa opiskelee edelleen noin puoli miljoonaa kansalaista vuosittain. Myös Pirkan opiston toiminta-alueella kurssit ovat seutukunnan asukkaille henkireikiä ja tuovat virkistystä työelämän paineisiin sekä arjen harmauteen. Uuden lukukauden alku on aina merkkitapaus opisto-opiskelijan vuosikellossa ja postiluukusta kolahtava opinto-opas lähes bestsellerin veroinen lukukokemus.

Kuluneena syksynä opiston uskottavuus joutui kuitenkin todelliseen testiin, kun päättäjät haastoivat meidät mukaan kuntien taloustalkoisiin. Vilkasta keskustelua käytiin erityisesti siitä, mikä vapaan sivistystyön yhteiskunnallinen merkitys on tilanteessa, jossa jo perusopetuksen ja perusturvankin palvelut joutuvat menoleikkuriin.

Säästöihin siis taivuttiin, mutta mistä ja kenen rahoista? Kun valtio ja kurssilaiset kustantavat
jo tälläkin hetkellä opistotoiminnan kuluista leijonanosan, ei kuntien vuosimaksuksi jää kuin
kahdeksan euroa asukasta kohden. Kun tästä nyt tingitään, joudumme jo keväällä vähentämään opetustamme noin viisi prosenttia. Tämä puolestaan leikkaa suoraan valtion tuntiperusteista rahoitusta. Näin kuntien säästötavoite pakenee lähes tavoittamattomiin ja maksumiehen rooli jää entistä korostetummin opiskelijoille itselleen.

Budjettikarsinta luokin väistämättä paineita kurssimaksujen korotukseen syksylle 2015. Uhkakuva on toki vältettävissä, mikäli pystymme saamaan lisää opiskelijoita ja kurssipaikat maksimaaliseen käyttöön. Haastankin siksi kaikki opistomme opiskelijat värväämään vähintään yhden uuden kurssilaisen Pirkan opistoon. Kuntapäättäjille haaste lähtee tuplana.



Matti Korolainen
rehtori

Hyvinvoinnin kuntopiiriin

Minkälainen rooli kansalaisopistolla tulisi olla nyky-yhteiskunnassa? Vapaan sivistystyön guruihin lukeutuvaa Erkki Takataloa lainaten: Tulisiko sen olla temppeli - totuutta etsivä yhteisö, jossa valo tulee ylhäältä ja rituaalit höystävät arkea. Vai kenties utopistinen keidas - tasa-arvoisten ihmisten yhteisö, jossa vallitsee opetuksen ja opiskelun vapaus. Entäpä tehdas - hierarkinen ja byrokraattinen tiedon ja työvoiman tuotantolaitos, joka takoo tulosta ja investoinneille saadaan vastinetta. Tai ehkä sittenkin basaari - vapaa markkinapaikka, jossa kuluttaja on kuningas.

Tuon Erkin lanseeraaman mallin rinnalle voidaan nostaa vielä näkemys kansalaisen kokonaisvaltaisesta kuntopiiristä jonka alueita ovat henkinen, ammatillinen, sosiaalinen ja fyysinen. Henkinen kuntopiiri näyttää suuntaa ja takoo uskoa sekä toivoa elämään. Ammatillinen kohottaa niitä tietoja ja taitoja, joita työelämässä tarvitaan. Sosiaalinen kuntopiiri puolestaan valaa perustaa ystävyydelle, yhteisöllisyydelle ja kumppanuudelle. Fyysinen vaalii jaksamista, vireyttä ja kuntoa.

Kansalaisopistot ovat koko olemassaolonsa ajan vetäneet näitä hyvinvoinnin kuntopiirejä ja ne kelpaavat edelleen perusteluiksi opistojen olemassaololle. Opistojen on kuitenkin jatkuvasti tehtävä itsensä uudelleen tarpeelliseksi.  Opiskelijat tekevät valintojaan monien hyvien ja tärkeiden asioiden välillä.  Tarjontaa on runsaasti ja kilpailu on kovaa. Ratkaisevaksi tekijöiksi tässä pelissä nousevat innostus ja luovuus, mutta tärkeää osaa näyttelevät myös realismi ja taito mukautua ympäristön muutoksiin.

Valtiovallan ja kuntien taloustalkoot ajavat opistoja yhteen kautta Suomen.  Paikallisesti ratkaisut saattavat olla hyvinkin erilaisia, mutta yksi on varmaa: kansalaisopistojen tarve ei häviä mihinkään. Opistot palvelevat kaikkia, tulevat lähelle ja vastaavat tämän päivän sivistys- ja harrastustarpeisiin.  Juuri tässä piilee opistokentän voima. Siksi kansalaisopistot ovatkin valtakunnan suurin kansanliike. 

 

Matti Korolainen
rehtori