f

 

Blogi Lintu

Lähetä tekstejä julkaistavaksi:

anne.sallinen@nokiankaupunki.fi 

                                                                                                                                                                                               Teos: Roosa Rahkonen

                                                                                                                                                                                

Opettajien kesäkoulu Ateenassa 6.-13.6.2015

Opettajien Kesäkoulu Ateenassa 6.-13.6.2015

OKKA säätiö on opetus-, kasvatus, ja koulutusalojen säätiö, jonka ”tarkoituksena on toimia opetus-, kasvatus- ja koulutusalojen kehittämiseksi, vaikuttavuuden lisäämiseksi, arvostuksen kohottamiseksi, tieteellisen tutkimuksen edistämiseksi ja taidekasvatuksen tukemiseksi.”

Säätiön tavoitteena on myös kansainvälisyyden lisääminen koulutustoiminnassa ja siksi säätiö järjesti pilottikurssina opettajien kesäkoulun Ateenassa 6.-13.6. 2015. Tähän kesäkouluun saattoivat hakea kaikkien kouluasteiden opettajat varhaiskasvatuksesta aina ammattikorkeakoulujen opettajiin saakka.

Lähetin hakemuksen heti, kun sivu avautui netissä. Hakemuksia tuli kaikkiaan yli 170 ja kymmenen opettajaa valittiin mukaan siten, että eri oppiaineet ja kouluasteet tulisivat mahdollisimman hyvin edustetuiksi. Pääsin mukaan kurssille ja olin ainoa vapaan sivistystyön edustaja ja samalla ainoa tekstiiliopettaja. Matkakumppanini edustivat varhaiskasvatusta, perusopetusta, lukio-opetusta sekä ammattikorkeakoulutusta. Matkan johtajana toimi Jouko Karhunen, joka on ollut mukana säätiön hallituksesta.
Jokainen matkalle valittu valmisteli esityksen ennakkoon sovitusta aiheesta. Näitä olivat mm. kreikkalainen ruokakulttuuri, luonto ja eläimet sekä kreikan kieli. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi facebook-ryhmän perustajaksi ennen matkaa sekä matkan aikana valokuvaajaksi. Nämä etukäteen valitut esitelmät soviteltiin muun matkaohjelman lomaan. Facebook oli tiedotuskanava matkallelähtijöiden kesken ja sieltä myös saimme tiedon muutamasta ohjelmanmuutoksesta. Matkan jälkeen kaikki ovat ladanneet kuvat sinne kaikkien vapaaseen käyttöön.

Ateena oli matkakohde, koska Suomen Ateenan Instituutti oli oiva yhteistyökumppani säätiölle. Instituutti järjesti vierailukohteet, toimi isäntänä ja heidän tiloissaan pidettiin kaikki matkaohjelmaan kuuluneet luennot. Ohjelman suunnittelusta vastasivat instituutin johtaja Jari Pakkanen sekä tutkijaopettaja Vesa Vahtikari.
Viikon ohjelma olikin tiivis mutta saimme rautaisannoksen tietoa Kreikasta, sen rikkaasta historiasta sekä nykypäivästä monesta eri näkökulmasta Ohjelma oli rakennettu niin, että joka toinen päivä vierailtiin kaupungin ulkopuolella ja joka toinen päivä tukikohtanamme oli instituutti. Tämä oli hyvä järjestely, sillä jo kesäkuussa Ateenassa oli kuuma. Samaan aikaan Ateenassa oli ryhmä suomalaisia historian opettajia ja osa opintoretkistä tehtiin yhdessä heidän kanssaan.

Kuva 1. Instituutin johtaja Jari Pakkanen kertomassa rakennuksen historiasta.
Kuva 1. Instituutin johtaja Jari Pakkanen kertomassa rakennuksen historiasta.

 

7.6.
6.6. oli matkapäivä Suomesta Ateenaan mutta jo heti 7.6. ohjelmassa oli koko päiväretki Aeginan saarelle Pireuksen satamasta. Laivamatka kesti tunnin. Saarella Vesan opastuksella tutustuimme Aphaian temppeliin. Temppelin yhteydessä on museo, jonka aarteita katsoessa ei voi kun haukkoa henkeä! Tähän retkeen sisältyi myös patikointiosuus ja samalla saaren kasvillisuuteen tutustuminen. Aiginan saarella on ollut asutusta jo 3000-luvulla eKr. Aiginalaisilla oli hyvä laivasto 500- ja 600-luvuilla eKr ja he kävivät vilkasta kauppaa. Ateena oli kiinnostunut rikkaasta saaresta ja pakotti sen liittymään Deloksen liittoon ja Perikles puolestaan karkotti saaren asukkaat ja siirsi sinne ateenalaisia 431 eKr. Saarta ovat hallinneet myös Sparta, Theba, Makedonia ja Akhaijan liiton valta ennen roomalaisia.
Afaian temppelin alue on alun perin ollut kulttialue, jossa jumalatarta on palvottu avoimen taivaan alla 1300-luvulta eKr lähtien. Terassi ja sitä ympäröivä muuri on rakennettu n. 700 eKr. Tulipalon jälkeen uusi temppeli rakennettiin n. 500-480 eKr. Monet 1800-luvun tutkijat ovat arvelleet temppelin olleen pyhitetty joko Zeus Panhelleniokselle tai Athenelle mutta 1901 löydetty piirtokirjoitus varmisti temppelin Afaian temppeliksi. Afaia oli kreetalaisen Britomartiksen aiginalainen nimi. Hän oli neitsyt, joka pakeni häntä himoinnutta kuningas Minosta mereen ja nousi maihin Aiginalla.

Okka2 (kopio)
Kuva 2. Aphaian temppeli Aeginan saarella.

 

Okka3 (kopio)

Kuva 3. Kukkaloistoa patikointipolun varrella Aeginan saarella.

8.6.
Seuraavan päivän teemana oli historiallinen Kreikka. Etukäteen olimme lukeneet oheismateriaalin ja tätä täydensi Vesa Vahtikarin luento. Tämän jälkeen tutustuimme uuteen Akropoliin museoon ja sen todella laajaan esineistöön. Museo on melko uusi, hienosti tehty ja se onkin saanut kansainvälisen palkinnon, ansaitusti. Museossa oli mm. kivinäytteitä niistä mineraaleista, joita käytettiin väriaineiden valmistamiseen. Jännittävä kapine oli myös puinen laite, jolla määriteltiin mittasuhteita veistoksien valmistuksessa. Mieleeni tuli lapsuuteni piirrostikku, jolla pystyi suurentamaa, pienentämään tai kopioimaan piirustuksia!

Okka4 (kopio)
 Kuva 4. Mineraalinäytteitä, joista värit valmistettiin.

 

Okka5 (kopio)
Kuva 5. Apuväline veistosten mittasuhteiden määrittelemiseksi.

 

9.6.
Tiistaina 9.6. lähdimme aikaisin aamulla yhdessä historian opettajien kanssa Mykenen rauniokaupunkia ja Epidaurosta kohti. Mykene sijaistee n. 90 km:n päässä Ateenasta ja kuuluu UNESCOn maailmanperintökohteisiin. Matkalla pysähdyimme ihmettelemään Korintin kanavan korkeutta ja sieltä avautuvia huikaisevia näkymiä. Bussimatkakin hyödynnettiin; Vesa kertoi matkalla kreikkalaisesta draamasta ja kielestä.

Okka6 (kopio)
 Kuva 6. Korintin kanava.

 

Okka7 (kopio)
Kuva 7. Mykenen kuuluisa leijonaportti.

 

Okka8 (kopio)

Kuva 8. Epidauros.

Pausaniaan mukaan Mykenen perusti Perseus. Linnoituksen muurit rakennettiin 1300-luvulla eKr ja niitä laajennettiin sata vuotta myöhemmin. Todennäköisesti maanjäristys tuhosi linnoituksen ja tämän jälkeen linnoitus hylättiin. Alueella on Atreuksen hautakammio 1300-luvulta eKr, jota muun muassa Lordi Elgin tutki 1802. Näitä löytöjä on runsaasti nähtävänä museossa. Alueelle kuljetaan leijonaportin kautta, joka onkin kuuluisin muisto kerran niin kukoistavasta linnoituksesta.

Epidauroksen teatteri on parhaiten säilynyt teatteri Kreikassa ja sen akustiikka on erinomainen. Teatteri on rakennettu n. 330-320 eKr. Teatterissa on 55 penkkiriviä ja tämän mukaan on laskettu 13000-14000 mahtuneen seuraamaan esityksiä. Edelleen teatterissa esitetään kesäisin antiikin draamoja.

10.6.
Nyky-Kreikka ja koulutuspolitiikka olivat keskiviikon teemana. Päivä vietettiin instituutin tiloissa. Kuulimme muun muassa niistä murheista, joita maan taloudellinen tilanne on aiheuttanut koulutukselle. Kouluvierailu ei toteutunutkaan, mutta luonamme kävi kolme opettajaa kertomassa omasta työstään. Pisa-tutkimuksen tulokset ja Suomen maine hyvän koulutuksen maana tunnettiin hyvin ja epäilimme, ettei tästä syystä meille haluttu näyttää koulujen arkea. Tapaamillamme opettajilla oli käsitys, että Suomessa kaikilla oppilailla on tablettitietokoneet käytössään! Pääsimme oikaisemaan opettajien käsityksiä. Opettajia kuunnellessa kuitenkin mietin, ettei meillä ole vielä mitään hätää! Kreikassa opetusryhmät ovat suuria, eikä koulunkäyntiavustajia ole lainkaan, opettajien palkat laskevat laskemistaan, kouluruokailua ei ole, joten lapset ovat todella väsyneitä mutta samoin ovat myös opettajat, koska ministeriöltä tulevat ohjeet muuttuvat jopa 7-8 kertaa vuodessa. Pitkäjänteinen kehittämistyökin tuntuu mahdottomalta, sillä opettajakunta valitsee aina kahdeksi vuodeksi kerrallaan joukostaan rehtorin. Vapaa sivistystyö on aivan tuntematon käsite Kreikassa, ainakaan nämä kolme opettajaa eivät osanneet sanoa sanaakaan, kun kysyin tästä aiheesta.

11.6.
Torstaina 11.6. meille ja historian opettajille oli järjestetty tapaaminen Suomen suurlähetystössä. Suurlähettiläs Pauli Mäkelä kertoi suomalaisesta näkökulmasta havainnoistaan, joita hän on tehnyt Kreikan tilanteesta ja syistä, jotka tähän ehkä ovat johtaneet. Tämän vierailun jälkeen tutustumiskohteena oli Benaki-museo, joka käsityönopettajalle oli se mieluisin kohde. Benaki-suku on aikoinaan puuvillakaupalla rikastunut ja alkanut kerätä esineistöä, joka tällä hetkellä on 45.000. Jo rakennus ja sisäänkäynti on upea mutta mitä kaikkea kätkevätkään talon monet kerrokset! Huikaisevia aarteita jopa viiden tuhannen vuoden takaa. Tekstiilejä, koruja, leikkikaluja, huonekaluja, kirkollisia esineitä. Kreikan saarilta kerättyjä vanhoja kansallispukuja oli kymmeniä! Museolla on omat osastonsa eri materiaalien konservointiin, on tekstiileihin erikoistuneita, keramiikkaan, metalliin, puuhun jne. Valtavan upea museo, jossa olisin voinut katsella vaikka kuinka kauan.

Okka9 (kopio)

Kuva 9. Suurlähettiläs Pauli Mäkelä kertomassa Kreikan talousvaikeuksista.

 

Okka10 (kopio)
Kuva 10. Benaki-museon aarteita.

 

Okka11 (kopio)

Kuva 11. Metallilangoin kirjottu liivin helma.

 

Okka12 (kopio)

Kuva 12. Pukuja Kreikan saarilta.

 

Okka13 (kopio)

Kuva 13. Benaki-suvun vaakuna vuodelta 1764.

 

Okka14 (kopio)

Kuva 14. Ketjupistokirjontaa villalangoin.

 

Okka15 (kopio)

Kuva 15. Kirkollisia hopeaesineitä museon kokoelmista.

12.6.
Perjantain 12.6. menimme metrolla ihmettelemään kreikkalaista torielämää. Keskustorin lihatorilla kymmenet myyjät huutelivat tuotteidensa hintoja ja valikoimiaan. Näin ainakin luulen, sillä en osaa kreikkaa. Tuotevalikoima poikkeaa suomalaisesta kovastikin, ehkä olemme liiaksi tottuneet valmispakkauksiin. Maustekojut lumosivat tuoksuillaan ja hinnat olivat todella edullisia. Monet ostivatkin maustepusseja tuliaisiksi Suomeen. Myös oliiviöljysaippuat näyttivät tekevän kauppansa. Lihatorin vieressä oli yhtä suuri kalatori ja täällä näytti tavallinen kansa tekevän kaikki ruokaostoksensa.

Okka16 (kopio)

Kuva 16. Näkymä lihatorilta.

 

Okka17 (kopio)

Kuva 17. Keskustorin mauste- ja pähkinävalikoimaa.

 

Perjantaina kävimme Dionysos-teatterissa ja  Acropoliilla, joka tietysti on kaupungin kuuluisin turistikohde. Vesa oli mukanamme ja kertoi näiden kohteiden historiasta. Dionysoksen pyhäkköalueella oli alun perin kaksi temppeliä. Vanhempi temppeli rakennettiin 500-luvulla eKr ja siellä säilytettiin Eleutheraista tuotua Dionysoksen puista kulttipatsasta. Alue on muuttanut muotoaan historian saatossa. Herulien hyökkäys Ateenaan vuonna 267 jKr aiheutti paljon tuhoa kaupunginmonumenteille ja Akropoliin etelärinteen rakennuksille, siis myös Dionysoksen teatterille. Kristityt rakensivat omia rakennuksiaan pakanallisten rakennusten päälle tai muunsivat niitä omaan käyttöönsä. 400-luvulla jKr. Asklepioksen ja Dionysoksen teatterin itäisen paradoksen kohdalle rakennettiin varhaiskristilliset basilikat.

Kävelimme täältä Agoralle. Tuhat vuotta vanha kirkko oli vaikuttava näky. Seinämaalauksissa on vielä yllättävän paljon värejä jäljellä. 

Okka18 (kopio)
 
Kuva 18. Näkymä matkalla Agoralle.

 

Okka19 (kopio)

Kuva 19. Edessä Dionysos-teatteri, taustalla Akropoliin muuri.

 

Okka20 (kopio)

Kuva 20. Akropolis, jossa korjaustyöt edelleen jatkuvat.

 

Okka21 (kopio)

Kuva 21. Ateena Akrolpoliilta kuvattuna. Keskellä Agora.

Ateenassa on ollut asutusta jo 7000 vuotta ja tarun mukaan kaupunki nimettiin kreikkalaisen viisauden jumalattaren Pallas Athenen mukaan, kun hän kilpaili voittoisasti kaupungin suojeluspyhimyksen tittelistä meren jumala Poseidonin kanssa. Ensimmäiset asutuskeskukset syntyivät Akropoliin kukkulalle, joka toimi hyvänä puolustuspaikkana vihollisia vastaan.
Akropolis valittiin maailmanperintöluetteloon 1987. Ateenan 90 metriä korkealla Akropolis-kukkulalla sijaitsi varhaisia palvontapaikkoja, kuten 500-luvulla eKr rakennetut Athena Polias -temppeli ja Arkhaios Naos-temppeli. Nykyisen muotonsa kukkula sai Ateenan kulta-aikana (460–430 eKr.), kun sille rakennettiin persialaisten hävitysretken jälkeen useita temppeleitä Perikleen johdolla. Mukana rakennustöissä olivat kuvanveistäjä Feidias ja arkkitehdit Iktinos, Kallikrates sekä Mnesikles. Vuosien 467 eKr. ja 406 eKr. välisenä aikana 156 metriä korkealle kukkulalle rakennettiin muun muassa Erekhtheion, Athene Niken temppeli ja Parthenon.

 

Okka22 (kopio)  Kuva 22. Antiofikasta näkyy koko kaupunki.  

Antiofikan alueelle oli melkoinen kapuaminen ylös mutta näkymät sieltä kaupungin ylle sen arvoiset. Kapeille kujille ei ole pääsyä autoilla, ehkä siksi alueen idyllisyys vain korostui.

Kävimme myös koulumuseossa, jossa meille vanhan kansakoulun käyneille oli paljon tutunoloista esineistöä: opetustaulut, pulpetit ja aapiset olivat ihan kuin Riihimäellä Lasitehtaan kansakoulussa.

Illalla söimme päätösillallisen Vesan valitsemassa ravintolassa Plakan alueella, joka on Ateenan vanhaa kaupunkia. Viikko oli kaikkien mielestä melkoinen kokemus, josta löytyy sulateltavaa pitkäksi aikaa. Yksi valintakriteeri matkalle oli ollut hyödynnettävyys omassa työssä. Agoran vanhassa kirkossa olevat kiveen kaiverretut ornamentit olivat sellainen minulle, näin niissä valmiin mallin, jota voi käyttää esimerkiksi kirjonnassa tai kankaanpainannassa mutta eniten minua viehätti kokeilla niitä frivolitépitsiin.

Okka23 (kopio) Kuva 23. Tuhat vuotta vanha kirkko Agoralla.

 

Anne Sallinen, suunnittelijaopettaja Pirkan opistossa